Vinski
Vinskin

Vinski


Oli ihan tavallinen päivä, kun äiti tuli ja sanoi, että me otetaan muuten koiranpentu. Oltiin Villen kanssa tietysti riemusta soikeena ja onnellisia kuin kukkivat puut.Sitä ennen, varmaan ainakin puolen vuoden ajan äiti oli jankannut, että jos me joskus otetaan koira sen nimeksi tulee Vinski. Olin itse nimeä vastaan, koska Vinski oli sen aikaisen suositun lastenohjelman, ja nimenomaan poikien ohjelman Prätkähiirien henkilö. No mutta, kyllä siihen nimeen sitten tottui, oli totuttava.
Vinski oli pentuna ihan yli innokas ja virkeä. Oli ihanan kamaalaa juosta karkuun ja etenkin yrittää selviytyä sen piikin terävistä naskalihampaisa, auts.Ja vieläpä, kun ennen Vinski tuloa pelkäsin kuollakseni koiria. Monesti kun tulin koulusta kotiin, oli kaikki, kirjaimellisesti tuhottu. Jopa lattiat se onnistui repimään irti.(Vuokraisäntä ei vieläkään oikein pidä siitä)
Taavi

Taavin


Eräänä kauniina sunnuntai aamuna jonkun perheemme jäsenen päähän pälkähti, että otettaisko Vinskille kaveri. Eikun tuumasta toimeen. Äiti soitti Kristiinalle, Siilinjärvelle ja kyseli mahdollisista myytävänä olevista koirista. Lähdettiin sitten kaikki porukalla, Villeä ja Vinskiä lukuun ottamatta katsomaan ja tervehtimään uutta karvakuonoehdokasta. Koira oli Meitä pihassa vastassa, nuoren tytön taluttaessa sitä. Kristiina kertoi meille, silmät pyöreinä oleville, mahdollisesti uuden koiran omistajille, mikä oli koiran tarina. Kuuntelimme kuinka inhottavat olot sillä oli ollut, kun se oli joutunut harhailemaan ainakin kolme kuukautta ulkona pahimmilla talvipakkasille, ilman omistajaa.
Koiraa kävi sääliksi. Lähdimme kuittaamaan koiran tiedot itsellemme.Jo alussa tuli tärkeä kysymys vastaan: koiran nimi. Oho, tosiaan, koirahan oli joutunut kulkukoirana elämään pitkän aikaa. Nimeksi tuli Taavi.
Kun saavuimme kotipihaamme Taavin kanssa, oli edessä pitkä koirien toisiinsa tutustuttamisvaihe. Veimme Taavin sisällä, ajattelematta,että mitäköhän Vinski tuumaa. No, tuumasihan se! Vinski hyökkäsi Taavi kimppuun ja siitä suntui mojova tappelu. Vesku Tarttui Vinskiä niskasta, laittoi sille pannan ja hihnan ja otimme koirat ja menimme ulos,koirapuistoon jatkamaan matsia.
Siellähän ne pojat aikansa rähinöivät ja lopettivat sitten tappelun.Se ei tarkoittanut kuitenkaan sitä, ettäkö Vinskistä ja Taavista olisi tullut ystävät.Ei, päinvastoin!
Päivät kuluivat ja toista koiraa piti pitää keittiössä oven takana ja toista olohuoneessa oven takana. Aleettin siinä sitten uudestaan miettiä, että kannattiko Taavia pitää, jos tämä on tälläista.Pienimmätkin siinä taisivat itkeä. Ajateltiin sitten vielä odottaa jonkun aikaa ja katsoa, josko tilanne rauhoittuisi.
Asiassa eteenpäin! Vinski ja Taavi pystyivät olemaan jo tappelematta samassa asunnossa ilman sulkemista toiseen huoneeseen. Kunnes yhtenä päivänä he alkoivat yhtäkkiä leikkimään keskenään. Se oli sitten kaikille helpotus! Onneksi ei luovutettu!

Ronja

Ronjan
Ronja tuli kotiimme syksyllä 2006, jolloin päätimme ottaa meille vielä yhden koiran.Sekin oli oikeastaan vaan päähän pisto. Sanoin vain äitille, että otetaan vielä yksi koira. Vesku oli tietysti vastaan, niinkuin äitikin aluksi. Sitten aloin hiillostamaan heitä ja äiti pyysi, että hakisin hänen kännykkänsä, jotta hän voisi soittaa jälleen Kristiinalle.No, äiti ja Vesku keskeyttivät maalausprojektinsa ja lähtivät hakemaan kolmatta koiraamme, tai oikeastaan oltiin sovittu, että ollaan viisaampia kuin Taavin kanssa ja otetaan uusi koira kahden viikon koeajalla. Alku sujui ongelmitta, kun Ronja tuli meille. Vasta viikon päästä Ronjan oton jälkeen Vinski ja Taavi ottivat yhteen, kummatkin olivat päättäneet että tyttö on hänen.Vinskille tuli tappelussa verta vuotava haava silmän alapuolelle. Lähdettiin eläinlääkärille. Lääkäri laittoi Vinskin haavaan jotain "pulveria" ja homma oli hoidettu.Sen jälkeen ei olekkaan ollut mitään ongelmia, hyvä niin!





Etusivu
Iskän ja Soilen koirat
Varpu
Kuvagalleria
Linkit